Kysymys 1: Mikä on tunnusomaista juche-aatteelle?

 

Vastaus: Juche-aatteen merkittävin ero muihin sitä edeltäviin aatteisiin nähden on ihmiskeskeisyys.  

Pääsihteeri Kim Jong Il on sanonut: ”Juche-aate on uusi filosofia, joka asettaa ihmisen kaiken keskipisteeksi.”

Juche-aatteen ihmiskeskeisyys on filosofinen perusperiaate, joka pitää ihmistä tärkeimpänä toimijana.

Ihmiskunnan filosofian historiassa on ollut lukuisia eri suuntauksia, jotka ovat perustuneet idealistiseen maailmankatsomukseen keskittyen mystisiin olentoihin kuten “jumala” tai “henki” tai ainekeskeiseen materialistiseen maailmankatsomukseen. Tietenkin on ollut olemassa myös erityyppisiä humanistisia filosofioita, jotka ovat tähdentäneet ihmisen merkitystä. Ne ovat kuitenkin olleet vain elämänfilosofioita, jotka ovat käsitelleet kysymyksiä ”mikä on ihminen?” tai ”mitä on ihmiselämä?”.

Juche-aate tuo esiin ihmisen ja maailman välisen suhteen, sekä ihmisen aseman ja tehtävän maailmassa perustavaa laatua olevana filosofisena kysymyksenä. Juche-aate selkiyttää sen perusperiaatteen, että ihminen on kaiken valtias ja hän päättää kaikesta. 

Kysymys ihmisen asemasta ja tehtävästä ei koske vain ihmistä sinänsä, vaan kyseessä on maailmankatsomus, joka asettaa ihmisen filosofisen päättelyn keskipisteeseen. Siksi tähän kysymykseen vastaamisesta tulee ihmiskeskeisen maailmankatsomuksen perusperiaate ja samalla se periaate muotoilee ihmisen kohtalon. 

Keskittymällä ihmiseen juche-aate antaa myös sen uuden näkökulman maailmaan, että ihminen hallitsee ja muuttaa maailmaa, ja että maailma kehittyy ihmisen tahdonalaisen toiminnan tuloksena sellaiseen suuntaan, joka palvelee ihmistä. Juche-aatteen käsitys maailmasta tuo uuden näkökulman ja asenteen maailmaa kohtaan; maailmaa täytyy lähestyä ihmisen edun mukaisesta näkökulmasta ja ihmisen toimintaan perustuen.

Tämän vuoksi juche-aate eroaa perusperiaatteeltaan kaikista aikaisemmista filosofioista. Se tuo esiin periaatteellisen filosofisen kysymyksen ihmisen asemasta maailmassa: ihminen on toimija. 

Juche-aate on ihmiskeskeinen filosofia. Se on läpikotaisin vallankumouksellinen ja poliittinen filosofia.

Juche-aate luotiin vaikeassa taistelussa vallankumouksellisen käytännön heijastumana, ja se kehittyi ja rikastui antaessaan vastauksia ideologisiin ja teoreettisiin vallankumouksen käytännöstä nouseviin kysymyksiin. Se on voimakas aatteellinen ja henkinen ase, joka opastaa oikeaan vallankumoukselliseen taisteluun

Juche-aate kehittyi kansanjoukkojen vaikutuksesta ja taistelukokemuksia yleistämällä lähtökohtanaan se, että kaikki valta on kansanjoukoilla, ja että ne päättävät kaikista asioista. Siksi juche-aatteesta muotoutuu filosofia, joka vastaa ihmisten riippumattomuuden tarpeeseen, ja jota kansanjoukot helposti ymmärtävät ja pitävät aseena taistelussaan.

Tämän vuoksi juche-aate on läpikotaisin vallankumouksellinen filosofia. 

Juche-aate ei kuitenkaan ole pelkästään vallankumouksellinen vaan myös poliittinen aate, joka selkiyttää politiikan perusperiaatteen.

Ihmisten kohtalo muotoutuu yhteiskunnan kehityksen kautta ja sitä ohjaa politiikka. Siksi vain politiikan perusperiaatteet tieteellisellä tavalla selkiyttävä filosofinen aate voi todella vaikuttaa kansanjoukkojen kohtaloon.

Ihmiskeskeinen filosofinen ja yhteiskuntahistoriallinen maailmankatsomus sekä juche-aatteen valaisema vallankumouksellinen näkemys ovat sekä maailmankatsomuksen tärkeimmät tieteelliset periaatteet että myös ne polittiset perusperiaatteet, jotka johtavat suoraan sosiaaliseen kehittymiseen. Tässä mielessä juche-aatetta kutsutaan myös poliittiseksi filosofiaksi.

Siis juche-aatteelle on luonteenomaista, että se ihmiskeskeinen, läpikotaisin vallankumouksellinen sekä poliittinen filosofia.

     

Kysymys 2: Mihin nykyajan vaatimuksiin juche-aate vastaa?

 

Vastaus: Juche-aate syntyi juche-aikakauden heijastumana. Juche-aika on uusi historian aikakausi, joka on erilainen kuin kaikki sitä edeltävät aikakaudet. 

Presidentti Kim Il Sung on sanonut: “Juche-aika on itsenäisyyden aikakausi, jolloin sorretuista ja nöyryytetyistä ihmisistä on tullut maailman valtiaita, jotka muovaavat kohtaloaan riippumattomasti ja luovasti.”

Vihamielisen luokkayhteiskunnan koko pitkän olemassaolon ajan pieni hallitsevan luokan riistäjäjoukko ryösti ja syrjäytti työläiset, joilta oli riistetty kaikki oikeudet. 

1900-luvun alkuvuosikymmenillä Lokakuun sosialistinen vallankumous saavutti voiton Venäjällä ja työväenluokan vallankumoukselliset taistelut pääoman valtaa vastaan kärjistyivät Euroopan kapitalistisissa maissa. Aasian maissa siirtomaavallan riistosta ja sorrosta kärsineet ihmiset nousivat kansalliseen vapaustaisteluun. 

Kaikki nämä tuohon aikaan kansainvälisellä kentällä tapahtuneet hämmentävät tapahtumat osoittivat, että kansanjoukkojen asemassa oli tapahtumassa muutos kohteesta toimijoiksi.

Historian uusi aikakausi, juche-aika, vaati kiireesti, että historian valtiaiksi nousseet laajat kansanjoukot tarttuvat omaan kohtaloonsa ja ryhtyvät toimimaan itsenäisesti ja luovasti aivan uudella tavalla.

Koreassa tämä vallankumouksellinen käytännön perusvaatimuksen täyttäminen oli erityisen tärkeä asia maan historiallisen kehityksen ominaispiirteiden vuoksi. 

 Menneinä aikoina Koreassa oli voimassa orjuus ja Ri-dynastian korruptoituneet ja kykenemättömät hallitsijat aiheuttivat ankaria selkkauksia ja ristiriitoja, jotka saattoivat maan perikatoon. Orjuus ja eripuraisuus jatkuivat aina 1920-luvulle saakka kansallismielisten ja itseoppineiden marxilaisten toimesta. He eivät yrittäneet toteuttaa vallankumousta omatoimisesti, vaan kuvittelivat saavuttavansa riippumattomuuden ulkomaisten joukkojen avustuksella. Siihen aikaan ne, jotka olivat oletettavasti tekemisissä kommunistisen liikkeen kanssa, muodostivat omia puolueryhmiä ja pyysivät usein avukseen Kominternia tullakseen sen tunnustamiksi. He yrittivät matkia mekaanisesti muiden teorioita ja kokemuksia ottamatta huomioon Korean historiallisia olosuhteita, kolonialismia ja puolifeodaalista järjestelmää. Orjuus ja dogmatismi olivat hyvin vakavina esteinä vallankumouksen etenemisessä. 

Juche-aikakauden aloittava Korean vallankumous oli vaikea ja mutkikas tapahtuma, jonka oli samanaikaisesti oltava sekä anti-imperialistinen kansallinen vapautusvallankumous pelottavia japanilaisia imperialisteja vastaan, että feodalismin vastainen demokraattinen vallankumous. Vallankumous oli vaikeasti toteutettavissa ja sitä varten oli kehitettävä omat, uudet toimintatavat.

Nämä olosuhteet pakottivat korealaiset valitsemaan vallankumouksen tien luottaen omaan riippumattomaan vakaumukseensa ja harkintaansa. He joutuivat tekemään tietä vallankumoukselle luottamalla omaan vahvuuteensa ja toimimalla riippumattomasti ja luovasti. 

Juuri tuolloin suuri johtaja, toveri Kim Il Sung, joka oli vielä teini-ikäinen, ensimmäisenä loi viisaan näkemyksen uuden aikakauden vaatimuksista ja kehitti uuden vallankumouksellisen aatteen, juche-aatteen, joka vastasi vaatimuksiin mitä parhaiten. 

Juche-aate luotiin vastaamaan oikealla tavalla uuden historiallisen aikakauden, juche-ajan  vaatimuksiin. Tämän vuoksi siitä tuli tieteellisin vallankumouksellinen aate, joka auttaa kansanjoukkoja muovaamaan kohtalonsa riippumattomalla ja luovalla tavalla. 

 

Kysymys 3: Mikä on juche-aatteen ideologinen ja henkinen perusta?

 

Vastaus: Juche-aate pohjautuu marxismi-leninismiin ja sen ideologinen ja henkinen perusta on ”korkealle pyrkimisen periaate”.

Juche-aatteen ideologisen ja henkisen perustan, korkealle pyrkimisen periaatteen, loi Kim Il Sungin isä, Kim Hyok Jik, joka oli Korean Japanin vastaisen kansallisen vapautusliikkeen johtaja. ”Korkealle pyrkiminen” on ymmärrettävä sanamukaisesti. Se on vallankumouksellinen ja isänmaallinen aate, joka pohjautuu Korean kansan uuvuttavaan taisteluun isänmaan puolesta. Tämä aate merkitsee kiihkeää rakkautta omaa maata, kansaa ja ihmisiä kohtaan, ehdotonta luottamusta kansanjoukkojen voimaan ja perusteellista riippumattomuuden henkeä, jonka mukaan kansan on omin voimin saavutettava itsenäisyys ja riippumattomuus.

Palava rakkaus maata, kansaa ja ihmisiä kohtaan, kansanjoukkojen merkityksen korostaminen ja kansallinen itsemääräämisoikeus kallisarvoisimpana tukenaan suuri johtaja, toveri Kim Il Sung astui vallankumouksen tielle  ja meni kansan keskuuteen löytääkseen uuden tien vallankumoukselle.

 Näin toimien Kim Il Sung löysi kaksi juche-aatteen peruslähtökohtaa. Ensimmäisen periaatteen mukaan kansanjoukot ovat vallankumouksen toimeenpanijoita ja vallankumouksen voitto saavutetaan menemällä ihmisten keskuuteen opettamaan ja innnostamaan heitä toimintaan. Toinen periaate on se, että vallankumousta ei pidä toteuttaa kenenkään ulkopuolisen ohjaamana tai hyväksymänä, vaan luottaen omaan vakaumuksen ja vastuuseen. Kaikki vallankumouksessa ja jälleenrakentamisessa esiintulevat ongelmat pitää ratkaista riippumattomasti ja luovasti. 

 Kun suuri johtaja, toveri Kim Il Sung tapasi Perun amerikkalaisen Kansan vallankumouksellisen yhteenliittymän (Popular Revolutionary Alliance of Peru), joka vieraili KDKT:ssa kesällä 1983, hän sanoi, että vallankumouksellisten toimiensa alkuvaiheessa tarkastellessaan kriittisesti Korean kansallismielista liiikettä ja alkuperäistä kommunistista liikettä hän innostui ajatuksesta, että vallankumouksen pitäisi perustua oman Kansan vahvuuteen ja omat ongelmat pitäisi ratkaista omin neuvoin. Lisäksi hän mainitsi isänsä korostaneen tätä asiaa ja näin vaikuttaneen hänen vallankumouksellisten ajatustensa kehittymiseen.

Samalla tavoin ”korkealle pyrkimisen periaate” toimii kansanjoukkojen vallankumouksellisen aatteen, juche-aatteen, lähtökohtana. Se perustuu siihen periaatteeseen, jonka mukaan kansanjoukot ovat vallankumouksen ja jälleenrakentamisen herroja ja vallankumouksen käyttövoima. Juche-aate on riippumaton vallankumouksellinen aate, joka perustuu siihen, että kunkin maan kansa on oman vallankumouksensa herra ja liikkeellepaneva voima. 

Juche-aatteen ideologinen ja teoreettinen lähtökohta on marxismi-leninismi. Suuri johtaja ei syventynyt opiskelemaan marxismi-leninismiä vain opinhalusta tai uteliaisuudesta, vaan löytääkseen vastaukset kysymyksiin, kuinka voittaa japanilaiset imperialistit, vapauttaa maa ja hävittää perinpohjin yhteiskunnallinen epätasa-arvoisuus turvatakseen työtä tekeville ihmisille onnellisen elämän.

Tällöin suuri johtaja oli yhtä mieltä siitä, että marxismi-leninismi ilmentää sosialistista ideologiaa, mutta hän havaitsi myös sen ajallisen ja historiallisen rajoittuneisuuden. Tutkimalla sitä tarkasti hän löysi uusia vallankumouksen periaatteita ja muotoili riippumattoman vallankumouksellisen juche-aatteen

Tästä syystä juche-aate on syvästi sidoksissa marxismi-leninismiin, joka vakuutti poistavansa ihmisten riiston ja sorron, hävittävänsä perin pohjin kaiken sosiaalisen epätasa-arvon ja rakentavansa sosialistisen yhteiskunnan, jossa laajat kansanjoukot, myös työväenluokka, nauttivat vapaasta ja tasa-arvoisesta elämästä. Kuitenkaan tämä ei tarkoita, että juche-aate olisi suoraan perinyt joitakin piirteitä marxismi-leninismistä. Vaikka juche-aate on yhteydessä marxismi-leninismiin, se on uusi, omintakeinen vallankumouksellinen aate, joka vastaa uuden, erilaisen historiallisen ajanjakson haasteisiin ja joka kehittyi ja rakentui omien erityispiirteidensä mukaiseksi järjestelmäksi.  

                      

Kysymys 4: Mikä on juche-aatteen filosofinen näkemys maailmasta? 

 

Vastaus: Juche-aatteen filosofisen näkemyksen mukaan maailma keskittyy ihmiseen.

Pääsihteeri Kim Jong IL on sanonut, että juche-aate loi kuvan maailmasta, jonka keskiössä on ihminen. Tämä ihmiskeskeinen näkemys edustaa filosofisten maaimannäkemysten korkeinta kehitysastetta. 

Juche-aatteen näkemys maailmasta korostaa siis ensisijaisesti ihmiskeskeisyyttä, siis maailma keskittyy ihmiseen. Tämä juche-aatteen mukainen näkemys maailmasta selkiyttää sen tosiasian, että ihminen hallitsee ja muuttaa maailmaa ja että maailma kehittyy ihmisen kehityksen mukaisesti  ihmisen palvelemiseksi. Tämä tapahtuu ihmisen tahdonalaisen toiminnan tuloksena sen pääperiaatteen mukaisesti, että ihminen on kaiken herra ja päättää kaikesta. 

Juche-aatteen folosofinen näkemys maailmasta sisältää toisaalta myös sen, että ihminen on maailman keskipiste. Tämän näkemyksen mukaisesti on välttämätöntä huomioida maailma ihmisen edun näkökulmasta. Maailman muuttamisen ja kehityksen on tapahduttava ihmiset edut huomioiden, koska ihminen on maailman valtias ja sen muuttaja. 

  Filosofian historiassa on esiintynyt lukuisia erilaisia näkemyksiä maailmasta, mikään niistä ei ole asettanut ihmistä kaiken keskipisteeksi. Eivät materialistit, jotka pitivät maailmaa materialistisena kohteena, puhumattakaan idealisteista, jotka pitivät sitä aatteiden tai hengen maailmana, kyenneet edistämään ihmiskeskeistä lähestymistapaa ja näkemystä.  Marxismin materialistinen ja dialektinen näkemys maailmasta selkiytti tieteellisesti, että maailma on aineellinen ja että se muuttuu ja kehittyy jatkuvasti. Se ei kuitenkaan koskaan korostanut ihmiskeskeistä näkemystä.

Juche-aatteen mukaiselle näkemykselle maailmasta on ominaista ihmiskeskeinen filosofia, joka kohotti ihmisen aseman ja tehtävän maailmassa filosofian peruskysymykseksi ja kehitti ja systematisoi sen perusperiaatteen, että ihminen on kaiken herra ja että hän päättää kaikesta. 

​

Kysymys 5: Minkä filosofinen peruskysymyksen juche-aate toi esiin?

 

Vastaus: Juche-aatteen esille tuoma filosofinen peruskysymys käsittelee ihmisen asemaa ja toimintaa maailmassa, siis maailman ja ihmisen välistä suhdetta.

 Pääsihteeri Kim Il Jong on sanonut: Materialistisen maailmankatsomuksen selkiytettyä näkemyksen maailman alkuperästä juche-aate toi esiin uuden ongelman, joka käsittelee ihmisen asemaa ja roolia maailmassa filosofisena peruskysymyksenä ja vastasi siihen, kuka hallitsee maailmaa. 

 Yleisesti ottaen tämä filosofian peruskysymys on pohjimmainen asia, joka pitäisi selvittää ensimmäisenä niiden monien kysymysten joukosta, jotka on ratkaistava perustettaessa uutta näkemystä maailmasta. 

Filosofian perusperiaate ja siihen perustuva filosofian koko järjestelmä ja sisältö on erilainen riippuen siitä, millainen kysymys nostetaan perustaksi ja siitä, kuinka tämä kysymys ratkaistaan. 

Juche-aatteen filosofisessa peruskysymyksessä on kaksi näkökohtaa. Ensimmäinen käsittelee ihmisen asemaa maailmassa ja toinen on ihmisen roolia maailman kehittäjänä ja muuttajana. 

Tästä tulee ihmiskeskeisen filosofian peruskysymys, koska on kyse siitä, hallitseeko ihminen maailmaa vai hallitseeko maailma ihmistä ja mikä on ihmisen rooli maailman muuttamisessa ja kehittämisessä.

Ensiksikin tämä juche-aatteen esiintuoma filosofinen peruskysymys on yhtäpitävä filosofian perusajatuksen ja sen tehtävän kanssa. Filosofian tehtävänä on vaikuttaa osaltaan ihmisen kohtalon muovautumiseen antamalla hänelle oikea käsitys maailmasta. 

Koska tässä juche-aatteen esilletuomassa kysymyksessä ei käsitellä pelkästään ihmistä, vaan maailman ja ihmisen välistä suhdetta, se kykenee antamaan sellaisen näkemyksen maailmasta, joka selkeästi ohjaa ihmisen muovaamaan omaa kohtaloaan. 

Ratkaistuamme kysymyksen maailman ja ihmisen välisestä suhteesta ja ihmisen asemasta ja tehtävästä maailmassa, voimme selkiyttää sitä ihmiskeskeistä maailmankatsomusta, jonka mukaan ihminen hallitsee ja muuttaa maailmaa. Tämä näkemyksen tulisi tukea ihmistä ja auttaa häntä muokkaamaan kohtaloaan oikealla tavalla.  

Seuraava, perustavaa laatua oleva juche-aatteen esille tuoma kysymys muotoilee oikein laillisen vaatimuksen kehittää inhimillistä näkemystä maailmasta.   

Entisaikaan ihmiset uudistivat ja kehittivät salaperäistä, mielikuvituksen värittämää käsitystään maailmasta vähitellen käytännössä taistellen ja valloittaen maailmaa ja vaikuttaen näin omaan kohtaloonsa.  Tällöin ensisijaista oli ympäröivän maailman tutkiminen ja havainnointi, sillä ihmiset eivät voi muokata kohtaloaan tuntematta itseään ympäröivää maailmaa. 

Filosofisen maailmankatsomuksen kehittymisen alkuaikoina ihmiset pitivät filosofian peruskysymyksenä maailman alkuperän selvittämistä ja sitä, kumpi on asetettava etusijalle, aine vai tietoisuus, jotta maailmaa pystyttäisiin havainnoimaan oikein. Marxilainen materialistinen ja dialektinen maailmankatsomus selkiytti tieteellisesti sen tosiseikan, että maailma koostuu aineesta ja että se kehittyy ja muuttuu jatkuvasti.  

Tämä ei kuitenkaan ollut vielä lopullinen ratkaisu maailmankatsomuksien kehityksessä. Kun oli todettu, että maailma koostuu aineesta ja että se muuttuu ja kehittyy jatkuvasti, pidettiin tärkeänä selvittää, kuinka ihminen hallitsee maailmaa. Tämä selviää vasta, kun tuomme esiin filosofisen peruskysymyksen maailman ja ihmisen välisestä suhteesta sekä ihmisen asemasta ja tehtävästä, ja esitämme selkeän ratkaisun näihin kysymyksiin. 

Juche-aate antoi muodon oikeutetulle maailmankatsomuksen kehittämisvaatimukselle ja toi esiin filosofisen peruskysymyksen ihmisen asemasta ja tehtävästä maailmassa. Näin juche-aate uudisti filosofian peruskysymyksen. 

Juche-aatteen esiintuoma peruskysymys antaa oikean vastauksen meidän aikamme,  juche-ajan vaatimuksiin.  

Juche-aikana ihmiset ovat entistä laajemmin ja vaihtelevammin joutuneet taistelemaan itsenäisyyden ja riippumattomuuden puolesta. Siksi vaaditaan sellaista maailmankatsomusta, joka edesauttaa kansanjoukkoja vaikuttamaan omaan kohtaloonsa riippumattomalla ja luovalla tavalla hyvin tietoisina siitä, että he itse hallitsevat omaa kohtaloaan. Olennainen kysymys maailmankatsomuksen kehittämisessä on siis kysymys ihmisen asemasta ja tehtävästä maailmassa. Vastauksena tähän haasteeseen juche-aate on tuonut esiin ihmisen aseman ja tehtävän maailmassa perustavaa laatua olevana filosofisena kysymyksenä ja ratkaissut sen. Siksi juche-aate antaa uuden lähtökohdan filosofian kehitykselle.
 

Kysymys 6. Mikä on juche-aatteen filosofinen perusperiaate?

 

Vastaus: Juche-aatteen filosofinen perusperiaate on se, että ihminen on kaiken herra ja päättää kaikesta.

Pääsihteeri Kim Jong Il on sanonut: “Juche-aate toi esiin filosofisen perusperiaaatteen pitämällä ihmistä tärkeimpänä toimijana ja selvensi sen periaatteen, että ihminen on kaiken herra ja päättää kaikesta.”

Tämä perusperiaate vastaa kysymykseen ihmisen ja maailman välisestä suhteesta kaksitahoisesti. Ensiksi juche-aate selkiyttää sen, että ihminen on kaiken herra. Tämä tarkoitaa sitä, että ihminen on maailman ja kohtalonsa herra. Tämä tuo selvästi esille ihmisen aseman maailman ja oman kohtalonsa muokkaajana. Ihminen ei ole alisteinen maailmalle vaan hallitsee maailmaa sopusoinnussa riippumattomasti määräytyvien tarpeidensa ja tahtonsa mukaisesti. 

 On olemassa erityyppisiä aineellisia olentoja, mutta ei ole ketään muuta joka eläisi halliten maailmaa. Eivät edes leijona eläinten kuninkaana tai hai meren valtiaana hallitse maailmaa. Vaikka leijona syö muita eläimiä elääkseen, se ei hallitse maailmaa, vaan sopeutuu vallitseviin olosuhteisiin. Ihminen on ainoa olento, joka elää hallitakseen maailmaa.

Ihmisen asema maailman valtiaana kehittyy jatkuvasti historian aikana. Ihminen hallitsee maailmaa sukupolvi toisensa jälkeen käytävän taistelun kautta. Maailman valtiaana ihminen on myös oman kohtalonsa herra. Koska ihminen on maailman valtias, ei ympäröivä maailma voi määrätä hänen kohtaloaan, vaan ihminen on oman kohtalonsa herra. 

 Seuraavaksi juche-aatteen filosofinen perusperiaate tarkoittaa, että ihminen päättää kaikesta. Tämä tarkoittaa, että ihminen on ratkaisevassa asemassa maailman muuttajana ja oman kohtalonsa muovaajana. Tämä kertoo selkeästi ihmisen tehtävän maailman muuttajana ja kehittäjänä. Aineellisia ja teknisiä välineitä tarvitaan ihmisen apuna maailman muuttamisessa, mutta niiden toiminta riippuu ihmisen tahdosta. Nykyisin tieteen ja tekniikan kehitys on nopeaa, tietokoneet ohjaavat tuotantoprosesseja ja robotit valmistavat tuotteita tehtaissa, mutta niidenkin toiminta on mahdollista vain ihmisen ohjelmoimina. Tämän vuoksi nykyaikaisimmatkaan tekniset laitteet eivät voi korvata ihmistä, jonka tehtävänä on toimia päätöksentekijänä maailman muuttamisessa. Tämän historiallisen muutosprosessin aikana ihminen on kasvattanut voimaansa ja viisauttaan ja kehittää jatkuvasti maailmaa korkeatasoisemmaksi. 

 Päätöksentekijän osa maailman muuttamisessa tarkoittaa, että ihminen tekee päätökset myös oman kohtalonsa suhteen. Koska ihmisen kohtalo muotoutuu maailman muuttamisen ja kehittämisen kautta ja ihminen tekee päätökset tässä muutosprosessissa, ei maailmassa voi olemassa muuta olentoa, joka päättää ihmisen kohtalosta. Ihmisen kohtalo riippuu siitä, kuinka tehokkaasti hän toimii maailman muuttamiseksi. 

Tämä juche-aatteen perusperiaate, jonka mukaan ihminen on kaiken valtias ja päättää kaikesta on tieteellinen ja vallankumouksellinen periaate, joka antaa oikean kuvan maailmasta, jossa ihminen elää. Se antaa myös oikean vastauksen kysymykseen ihmisen kohtalosta. 

 

Kysymys 7. Miksi ihminen on sosiaalinen/yhteiskunnallinen olento?

         

 Vastaus: ihminen on sosiaalinen olento, koska ihmiset muodostavat sosiaalisen yhteisön ja elävät ja toimivat sosiaalisessa suhteessa toisiinsa. 

Pääsihteeri Kim Il Jong on sanonut: “Ihminen on sosiaalinen olento. Tämä tarkoittaa, että ihminen on tietoisesti yhteiskunnallinen olento, joka elää sosiaalisessa suhteessa. Termiä käytetään erottamaan ihminen eläimistä.”

Ihminen muodostaa tietoisen sosiaalisen yhteisön toisin kuin muut biologiset eliöt. Ihmisen toiminta tapahtuu sosiaalisessa yhteisössä, joka on muodostunut tiettyjen yhteiskunnallisten suhteiden perusteella. Myös eläimet elävät ryhmittyminä, tekevät pesänsä ja hankkivat ruokaa yhdessä. Toisin kuin eläimet ihminen muodostaa tietoisen sosiaalisen yhteisön ja elää tietoisissa sosiaalisissa suhteissa kanssaihmisiinsä. Apinat säilyttävät lajilleen tyypillisen ääntely- ja liikkumistavan, vaikka ne kasvaisivat omaneristyksissä omasta laumastaan. Tämä selittää sen, että yksittäisten eläinten luonteenomaiset piirteet eivät johdu laumayhteisöstä vaan aiheutuvat periytyvästä, vaistonvaraisesta toiminnasta. Ihmisen laita on toisin. Vaikka ihmisellä on perittyjä, synnynnäisiä kykyjä ja hän voi kehittyä fyysisesti erossa ihmisyhteisöstä, eivät esimerkiksi kielelliset ja älylliset toiminnot voi tällöin kehittyä.  Ihminen voi elää ja kehittyä tietoiseksi ihmiseksi vain eläessään sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ihmisyhteisössä. Tästä syystä ihmistä voi sanoa tietoiseksi sosiaaliseksi olennoksi. 

Yhteiskunta, joka koostuu ihmisistä, heidän luomastaan sosiaalisesta hyvinvoinnista ja sosiaalisista suhteista, ei ole luonnonvarainen ilmiö. Jos väitämme ihmisen luomaa hyvinvointia ja sosiaalisia suhteita myös sosiaalisiksi olennoiksi, ei niiden välille voi tehdä eroa. Siksi täytyy tähdentää, että ihminen on sosiaalinen olento, joka rakentaa sosiaaliset suhteet ja luo yhteiskunnallista hyvinvointia ja nauttii siitä. 

 Juche-filosofiassa sosiaalisen olennon käsite täytyy ymmärtää erilailla kuin aikaisemmissa filosofioissa.

Marxilainen filosofia jakoi yhteiskunnan materialistiseen ja henkiseen ja piti ensin mainittua sosiaalisena olentona ja jälkimmäistä sosiaalisena tietoisuutena. Siten sosiaalisen olennon käsitteeseen sisältyi ihminen. Ihmistä tutkittiin sosiaalisissa suhteissa, mutta sosiaalista olentoa ei koskaan käytetty erityisenä käsitteenä, joka määrittelee ihmisen olennaisia erityisominaisuuksia. Juche-aate myöntää, että sosiaaliset suhteet vaikuttavat ihmiseen ja asettavat hänelle rajoitteita. Kuitenkin ihminen luo aktiivisesti sosiaalisia suhteita, muuttaa ja hallitsee niitä tietoisesti ja tarkoituksenmukaisella tavalla, joten ihminen on sosiaalinen olento.
 

Kysymys 8. Mitä on riippumattomuus?

 

Vastaus: Riippumattomuus on sellaisen ihmisen ominaisuus, joka haluaa elää ja kehittyä riippumattomana halliten maailmaa ja omaa kohtaloaan. 

 Riippumattomuus on ihmisen, sosiaalisen olennon, olennainen ja perustavaa laatua oleva ominaisuus. Riippumattomana ihminen voittaa luonnon kahleet ja sosiaalisen alistamisen saadakseen kaiken palvelemaan itseään.

Riippumattomuus on ominaisuus, joka vastustaa kaikenlaista alistamista ja käskyvaltaa.

Eläimet sopeutuvat luontoon sen osana. Ne eivät voi säilyä maailmassa, elleivät ne sopeudu olemassa oleviin olosuhteisiin. 

Jos trooppisen alueen apinoita tai elefantteja tuodaan pohjoisnavalle, ne eivät pysy hengissä edes viikkoa, koska ne eivät kestä kylmyyttä eivätkä pysty hankkimaan ruokaa. Siksi eläinten elämä on väistämättä alisteinen ympäröivälle maailmalle. Ihminen sen sijaan ei elä sopeutumalla olosuhteisiin eikä koskaan hyväksy minkäänlaisia kahleita tai alistamista. Tämä on yksi puoli ihmisen perustavaa laatua olevasta riippumattomuudesta.

Riippumattomuus on ominaisuus, jonka avulla ihminen asettaa maailman palvelukseensa oman tahtonsa ja vaatimustensa mukaisesti.

Ihminen on ainoa maailmaa hallitseva olento. Siitä saakka kun ihminen on kehittynyt tietoiseksi ja näin eronnut eläinkunnasta, hän on pitänyt maailmaa olemassaolonsa ja toimintojensa näyttämönä ja laajentanut maailmanhallintaansa kykyjensä ja voimiensa kasvaessa.

Ihmisen toiminnan tuloksena yhä useammat maailman ilmiöt ovat hänen määräysvallassaan ja tottelevat ja palvelevat häntä. Maailman hallinta on lisääntynyt ihmisen voimien ja kykyjen kasvaessa. 

Koska ihminen hallitsee maailmaa sietämättä minkäänlaisia kahleita ja alistamista, hänestä tulee riippumaton olento.

Ihmisen toiminta luonnon, yhteiskunnan ja oman itsensä hallitsijana toteutuvat ja ovat sopusoinnussa riippumattomuuden vaatimuksen kanssa. Riippumattomuuden vaatimus ilmenee ihmisen vaatimuksena saada elää ja kehittyä luonnon, yhteiskunnan ja itsensä herrana, koska hän elää maailmassa ja muovaa oman kohtalonsa.

Ihmisen riippumattomuus tarkoittaa, että hän on tietoinen riippumattomuudestaan. Tietoisuus riippumattomuudesta tarkoittaa tietoisuutta siitä, että ihminen on kohtalonsa herra ja muovaa itse oman kohtalonsa. Tietoisena riippumattomuudestaan ihminen voi toimia aktiivisesti kieltäytymällä kaikista kahleista ja taistelemalla vallankumouksellisesti riippumattomuuttaan uhkaavaa sortoa vastaan. Siksi voidaan sanoa, että tietoisuus riippumattomuudesta on juuri se ratkaiseva tekijä, joka  määrittää riippumattomuuden.

Riippumattomuus on se perustavaa laatua oleva ominaisuus, joka tekee ihmisestä sosiaalisen, inhimillisen olennon ja antaa hänelle elämän ja sielun.
 

Kysymys 9. Mitä on luovuus?

 

Vastaus: Pääsihteeri Kim Jong Il on sanonut: ”Luovuus on sosiaalisen ihmisen ominaisuus. Hän voi muuttaa maailmaa ja muovata kohtaloaan tietoisesti ja tarkoituksenmukaisesti.” 

Luovuus on sosiaalisen ihmisolennon tärkeimpiä ominaisuuksia. Luovuuden avulla ihminen muokkaa luontoa ja yhteiskuntaa itselleen käyttökelpoisemmaksi muuttamalla vanhaa ja luomalla uutta. 

Luovuutta hyväksikäyttäen on mahdollista muuttaa maailman asioita ja ilmiöitä aktiivisesti, tarkoituksenmukaisesti ja tietoisesti ihmisen riippumattoman halun ja vaatimuksen mukaisesti.

Apinat voivat käyttää ruokaa hakiessaan apuna kiviä ja keppejä, majavat voivat suojata pesänsä rakentamalla padon, mutta niiden toiminta on vaistonvaraista eikä se kehity ajan kuluessa. Ihminen taas toimii tietoisesti ja aktiivisesti muuttaakseen maailmaa tahtonsa ja tarpeittensa mukaiseksi. 

Luovuutta tarvitaan luotaessa jotain todella uutta. Ihmisen aktiiviselle toiminnalle on ominaista aivan uusien, ennen tuntemattomien tavoitteiden saavuttaminen. Tämän ominaisuuden ansiosta ihminen on kehittänyt asioita, joita ei luonnostaan ole olemassa. Näin toimien ihminen lakkaamatta laajentaa maailman hallintaansa.

Täten ihmisestä tulee luova olento, koska hän muuttaa ja luo uusia asioita ja ilmiöitä maailmassa. 

Ihmisen luovuus tarkoittaa ihmisen kykyä muuttaa luontoa ja yhteiskuntaa tahtonsa ja tarpeidensa mukaisesti.  Luovuutensa ansiosta ihminen on maailman voimakkain olento, joka luovalla toiminnallaan muuttaa luontoa ja yhteiskuntaa itselleen hyödyllisemmäksi ja käyttökelpoisemmaksi. 

Luovuuteen sisältyy tieteellinen ja teknologinen tietämys, kokemus ja taito. 

Tieteellinen ja teknologinen tietämys on sosiaalista tietoisuutta, joka heijastaa asioiden ja ilmiöiden olemusta ja lainmukaisuuksia sekä menetelmiä niiden muuttamiseksi.

Tieteellisen ja teknisen tietämyksen avulla ihminen voi toimia luovasti poistamalla vanhaa ja luomalla uutta.  Tässä tarvitaan tietysti myös ihmisen kokemusta ja taitoja. Tämän vuoksi ihmisen tärkein luovuutta määrittävä tekijä on tieteellinen ja tekninen tietämys, jota voidaan tässä mielessä kutsua ihmisen luovaksi kyvyksi.

​

Kysymys 10: Mitä on tietoisuus?

 

Vastaus: Pääsihteeri Kim Jong Il on sanonut: “Tietoisuus on sosiaalisen ihmisolennon ominaisuus. Se määrittää kaikki hänen pyrkimyksensä ymmärtää ja kehittää itseään ja maailmaa.

Tietoisuus on eräs sosiaalisen ihmisolennon tärkeimmistä ominaisuuksista riippumattomuuden ja luovuuden ohella. Tietoisena ihminen ymmärtää maailmaa ja sen muuttumisen lakeja sekä muuttaa ja kehittää luontoa ja yhteiskuntaa sopusoinnussa omien vaatimustensa kanssa. Tietoisuuden avulla ihminen ohjaa aktiivista toimintaansa. Vain ihminen on tietoinen itsensä ja häntä ympäröivän maailman suhteesta.

 Meistä on kiinnostavaa seurata apinoiden toimintaa sirkuksessa tai eläintarhassa; ne osaavat puhdistaa asumuksensa, lakaisevat pihan, kantavat pöydän ja ruokakulhon esille syödäkseen ateriansa ohjaajiensa käskyjen mukaisesti. Lisäksi ne ovat lahjakkaita yhteen- ja vähennyslaskussa, joten vaikuttaa, että ne toimivat ihmisen kaltaisesti.

Kuitenkaan tämä toiminta ei ole tietoista ja tarkoituksenmukaista. Vaikka apinat suorittavat samoja toimintoja kuin ihminen, ne ovat kuitenkin vain opittuja tapoja, jotka syntyvät pitkän opastetun harjoittelun tuloksena. Käyttäytyminen tapahtuu ehdollisten refleksien tavoin. Opettamattomat apinat eivät käytä kulhoja tai tee laskutoimituksia, joiden merkitystä on vaikea ymmärtää. Ihmisen toiminta sitä vastoin tapahtuu tietoisena omasta itsestä ja ympäröivästä maailmasta.

Tietoisuus on ihmisen ominaisuus, jonka avulla hän määrää omaa toimintaansa maailman muuttamiseksi. Tietoisuuden avulla ihminen toimii tarkoituksenmukaisesti. Eläimet sen sijaan toimivat vaistojensa ohjaamina eivätkä kykene muuttamaan maailmaa. 

Ihminen on tietoinen, koska hänellä on tietoisuus. Tietoisuus edellyttää korkeampaa aivotoimintaa. 

Tietoisuus voidaan jakaa ideologiseen tietoisuuteen ja tietämykseen. Ideologinen tietoisuus on tietoisuuden laji, joka heijastaa ihmisen vaatimuksia ja mielenkiinnon kohteita. Tietämys sen sijaan on tietoisuutta ympäröivän maailman olennaisista ja luonteenomaisista piirteistä ja tapaa, jolla maailmaa voidaan muuttaa sopusoinnussa ihmisen tarpeiden kanssa

Ideologinen tietoisuus määrittää tiedon muodostamisen suunnan ja ohjaa tietämyksen käyttämistä ihmisen tarpeiden tyydyttämiseen. Mitä korkeampi ideologisen tietoisuuden taso ihmisellä on, sitä aktiivisemmin hän hankkii tieteellistä tietoa ja soveltaa sitä palvelemaan yhteiskuntaa, kollektiivia ja kansaa. 

​

Kysymys 11. Miten riippumattomuus, luovuus ja tietoisuus liittyvät toisiinsa?

 

Vastaus: Riippumattomuus, luovuus ja tietoisuus, ihmisen olennaiset ominaisuudet, liittyvät läheisesti toisiinsa ja ilmenevät ihmisen toiminnassa toisiaan täydentävällä tavalla.

Riippumattomuus liittyy läheisesti luovuuteen. 

Pääsihteeri Kim Jong Il on sanonut, että ilman riippumattomuutta luovuus ei voi täysin ilmetä eikä riippumattomuus voi kunnolla toteutua ilman luovuutta. 

Riippumattomuus on tekijä, joka ilmentää luovuutta ja takaa riippumattomuuden toteutumisen. 

Voidakseen elää ja kehittyä riippumattomasti ja hallita maailmaa ja omaa kohtaloaan ihminen muuttaa maailmaa, muovaa omaa kohtaloaan ja harjoittaa luovaa toimintaa. Mitä korkeampi ihmisen riippumattomuuden taso on, sitä enemmän hänessä ilmenee luovuutta. Kun ihminen haluaa ja vaatii jotakin voimakkaasti, kun hänellä on voimakas tietoisuus itsestään ja tahto elää ja kehittyä maailman ja itsensä herrana, silloin hän voi harjoittaa enemmän luovaa toimintaa. 

Riippumattomuus voi toteutua vain silloin kun ilmenee luovuutta.

Kun ihmisen luovuus on korkealla tasolla, hänen luova toimintansa varmistaa myös korkealla tasolla olevan riippumattomuuden.

Pääsihteeri Kim Jong Il on sanonut, että riippumattomuus ja luovuus edellyttävät tietoisuutta ja että viime mainittu on tae niistä.

Ilman tietoisuutta, joka määrää ihmisen toiminnan maailman ja hänen itsensä havainnoinnissa ja muuttamisessa, ihmisen riippumattomuus elää ja kehittyä maailman ja oman kohtalonsa herrana ja hänen luovuutensa muuttaa maailmaa ja muovata omaa kohtaloaan ovat käsittämättömiä Luovuudellaan ihminen voi esittää riippumattomia vaatimuksia ja harjoittaa luovaa toimintaa noiden vaatimusten toteuttamiseksi. 

Mitä korkeampi ihmisen luovuuden taso on sitä syvemmin hän voi ymmärtää maailmaa ja itseään ja sitä enemmän hän voi harjoittaa luovaa toimintaa tullakseen maailman ja oman kohtalonsa herraksi. Riippumattomuuden ja luovuuden taso ja niiden ilmenemisaste riippuvat loppujen lopuksi tietoisuuden tasosta.

​

Kysymys 12. Miten riippumattomuus, luovuus ja tietoisuus muovautuvat ja kehittyvät?

 

Vastaus: Riippumattomuus, luovuus ja tietoisuus muotoutuvat ja kehittyvät sosiaalisesti ja historiallisesti.

Pääsihteeri Kim Jong Il on sanonut: ”Riippumattomuus, luovuus ja tietoisuus ovat ihmisen sosiaalisia ominaisuuksia, jotka muotoutuva ja kehittyvät sosiaalisesti ja historiallisesti.”

Tämä merkitsee, että ne eivät ole synnynnäisiä ominaisuuksia.

Tietenkin ihmisellä on kehittynyt organismi. Hänen kehittyneet fyysiset elimensä ja niiden erityistoiminnot muodostavat kuitenkin luonnollisen ja biologisen perustan, joka tekee ihmiselle mahdolliseksi omata riippumattomuus, luovuus ja tietoisuus. Niillä ei kuitenkaan ole ratkaisevaa roolia riippumaattomuden, luovuuden ja tietoisuuden hahmottamisessa. 

20. vuosisadan 60-luvulla löydettiin poika, joka oli kasvanut eläinten kanssa metsässä Intiassa. Poika ei osannut puhua vaan mylvi ja ulvoi. Hän ei osannut kävellä pystyasennossa vaan ryömi. Toisin sanoen hänen kehonsa on ihmisen keho mutta hänen käyttäytymisensä on samanlaista kuin eläinten käyttäytyminen. Tämä on varma todiste siitä, että luonto ei koskaan anna ihmiselle hänen olennaisia ominaisuuksiaan. 

Ihmisen olennaiset ominaisuudet muotoutuvat prosessissa, jossa ihmiset elävät ja toimivat yhteiskunnassa ja kehittyvät historiallisesti. Riippumattomuus, luovuus ja tietoisuus ovat ihmisen ominaisuuksia, kun hän elää yhteiskunnassa. 

Riippumattomuus, luovuus ja tietoisuus muotoutuvat prosessissa, jossa ihminen elää ja toimii sosiaalisissa suhteissa. Elämällä ja toimimalla ihminen lakkasi olemasta pelkästään yksinkertainen biologinen olento, joka toimii sokeasti vaistojensa mukaan. Hänestä tuli erityinen olento, joka tarkoituksella ja sosiaalisesti muuttaa luontoa ja yhteiskuntaa sellaisten sosiaalisten ominaisuuksien avulla kuten riippumaattomuus, luovuus ja tietoisuus. Tällöin hän astui elämisen ja kehityksen uudelle tasolle, mutta ei biologisesti vaan sosiaalisesti. Tämä osoittaa, että luonnosta vapaana ihmisellä voi olla sosiaalisia ominaisuuksia ja että hänestä voi tulla inhimillinen ainoastaan silloin kun hän elää sosiaalisissa suhteissa.  

Riippumattomuus, luovuus ja tietoisuus oat ominaisuuksia, jotka muotoutuvat ja kehittyvät sosiaalisen kasvatuksen ja koulutuksen sekä käytännön kautta.

Sosiaalinen kasvatus ja koulutus on tärkeä väline, joka saa ihmisten riippumattomuuden, luovuuden ja tietoisuuden muotoutumaan ja kehittymään. Ihminen hankkii ja kehittää edistyksellisiä ajatuksia ja tieteellistä ja teknologista tietoa, joita ihmiskunta on saavuttanut koulutuksen ja kasvatuksen kautta, kuten perhekasvatuksen, koulutuksen ja sosiaalisen koulutuksen kautta. Lisäksi ihminen hankkii ja lujittaa riippumattomuustietoisuutta sosiaalisella käytännöllä. Hän tutkii ja arvioi hankittua tieteellistä ja teknologista tietoa ja rikastuttaa sitä koulutuksella.

Tällä tavalla ihmisen riippumattomuudesta, luovuudesta ja tietoisuudesta tulee sosiaalisia ominaisuuksia, jotka muotoutuvat ja kehittyvät elämisen ja kehityksen prosessissa sosiaalisissa suhteissa, ja etenkin sosiaalisen kasvatuksen ja koulutuksen ja käytännön kautta.

​

Kysymys 13. Mitä on Juche näkemys maailmasta?  

 

Vastaus: Juche-näkemys maailmasta on se, että ihminen hallitsee ja muuttaa maailmaan.

Pääsihteeri Kim Jong Il on sanonut: ”Se, että ihminen hallitsee ja muovaa maailmaa, on uusi näkemys maailmasta suhteessa ihmiseen.”

Tämä merkitsee, lyhyesti sanoen, että luonnosta ja yhteiskunnasta tulee ihmisen maailma hänen riippumattoman ja luovan toiminnan ansiosta. Ihminen hallitsee ja muovaa jatkuvasti maailmaa. Asioista ja luonnonilmiöistä, jotka ovat aiheuttaneet suurta tuhoa ihmisen olemassaololle ja kehitykselle, tulee ihmistä palvelevia aineellisia edellytyksiä hänen luovanhavaintokyvyn ja käytännön toiminnan ansiosta. Ja sellaiset asiat ja ilmiöt, jotka eivät ole palvelleet ihmistä suoranaisesti, käytetään tuotantovälineinä ja elävänä aineistona ihmisen hyväksi. Tämä osoittaa, että ihminen hallitsee ja muovaa luontoa.

Ihminen hallitsee ja muuttaa myös yhteiskuntaa. Se yhteiskuntajärjestelmä ihmiskunnan historiassa, joka loukkasi ihmisten riippumattomuutta, on muuttunut yhteiskuntajärjestelmäksi, joka takaa ihmisen riippumattomuuden ihmisten aktiivin taistelun avulla. Etenkin työväenluokka ja muut suuret työtätekevät kansanjoukot raivasivat tieltään riistoyhteiskunnan ja perustivat sosialistisen yhteiskunnan ja kehittivät siten yhteiskuntaa tarkoituksenmukaisemmin ja tietoisemmin oman tahtonsa ja vaatimustensa mukaan, valtiovallan ja tuotantovälineiden herrana.

Kun sanotaan, että ihminen hallitsee maailmaa, se ei tarkoita, että ihminen hallitsee koko laajaa maailmaa. Vielä on olemassa lukuisia sektoreita, joita ihminen ei hallitse käytännössä. Mutta puitteet, missä ihminen hallitsee maailmaa, laajenevat jatkuvasti sitä mukaa kun hänen oma riippumattomuutensa, luovuutensa ja tietoisuutensa alue paranee.

Kun sanotaan, että ihminen muuttaa maailmaa, se ei merkitse, että kaikki muutokset maailmassa ovat ihmisen tekemiä. 

Kaikilla asioilla ja ilmiöillä maailmassa on omat luonteenpiirteensä, ja ne muuttuvat ja kehittyvät tiettyjen lakien mukaan. Ihmiset voivat muuttaa maailmaa omien vaatimustensa mukaan ainoastaan silloin, kun he ymmärtävät ja soveltavat näitä lakeja oikealla tavalla.

Loppujen lopuksi se seikka, että ihminen muuttaa maailmaa, ei merkitse, että kaikki muutokset maailmassa ovat ihmisen tekemiä, vaan se merkitsee, että ihmisellä on ratkaiseva rooli maailmassa tapahtuvissa muutoksissa ja kehityksessä 

​

Kysymys 14. Minkä lain mukaan ihmisen tekemät muutokset ja kehitys maailmassa tapahtuvat?

 

Vastaus. Se on laki, jonka mukaan maailma kehittyy ihmisen tahdonalaisen toiminnan ja ihmisen roolin mukaan, tavoitteena palvella ihmistä, ihmisen kehityksen mukaan.

Pääsihteeri Kim Jong Il on sanonut: ”Kun maailman aineellinen luonto ja sen universaalit liikkeen lait on selvitetty, Juche-aate esitti ihmisen aseman ja roolin maailmassa filosofian peruskysymyksenä ja todisti, että ihminen on kaiken herra ja päättää kaikesta. Tältä perustalta se on selittänyt lakia, joka säätää ihmisen toimesta tapahtuvan maailman herruuden, siinä tapahtuvat muutokset ja kehityksen.”

Juche-aatteen selittämä laki koskien ihmisen harjoittamaa maailman herruutta, ihmisen maailmassa tekemiä muutoksia ja kehitystä merkitsee, että maailma kehittyy ihmisen tahdonalaisen toiminnan ja ihmisen roolin mukaan. 

Se seikka, että maailma kehittyy ihmisen tahdonalaisen toiminnan ja ihmisen roolin mukaan, on laki, joka antaa selityksen päätekijästä maailman herruudessa, muutoksissa ja kehityksessä. 

Se seikka, että ihminen tahdonalaisella toiminnallaan ja roolillaan hallitsee, muuttaa ja kehittää maailmaa, merkitsee että se tapahtuu ihmisen riippumattoman, luovan ja tietoisen toiminnan kautta. Ihmisen tahdonalainen toiminta ja hänen roolinsa maailmassa on toimintaprosessi maailman hallitsemiseksi ja muuttamiseksi, joka itse asiassa on ihmisen riippumatonta, luovaa ja tietoista toimintaa. Riippumattomalla, luovalla ja tietoisella toiminnallaan ihminen muuttaa maailmaa jatkuvasti vaatimustensa mukaan. Tämä ilmenee selvästi siinä tosiseikassa, että ainoastaan omalla aktiivilla roolillaan ihminen muuttaa luontoa ja yhteiskuntaa omien intressiensä mukaan.

Juche-näkemys laista, jonka mukaan ihminen hallitsee, muuttaa ja kehittää maailmaa, on se, että maailman kehityssuunta on kohti ihmisen palvelemista. Se seikka, että maailman kehityssuunta on kohti ihmisen palvelemista, on laki, joka selittää pääsuunnan ihmisen herruudessa, ihmisen aikaansaamissa muutoksissa ja kehityksessä maailmassa.. 

Se, että maailma kehittyy kohti ihmisen palvelemista, merkitsee, lyhyesti ilmaistuna, että muutossuunta maailmassa on ihmisen riippumattomuuden toteuttaminen paljon ihmeellisemmin. Niin kauan kun ihmisen toiminnan perustarkoitus on toteuttaa riippumattomuutensa ja kun hänen toimintansa oman riippumattomuutensa puolesta syvenee jatkuvasti, on väistämätöntä, että maailmassa kehitys tapahtuu yhä enemmän kohti ihmisen palvelemista. 

Se seikka, että maailmassa kehityssuunta on kohti ihmisen riippumattomuuden toteuttamista, ilmenee konkreettisesti siinä tosiasiassa, että luonnon ja yhteiskunnan toimintapiirejä ja tavoitteita jatkuvasti laajennetaan ihmisen palvelemiseksi. 

Juche-näkemys, jonka mukaan ihminen hallitsee, muuttaa ja kehittää maailmaa, on, että maailma kehittyy ihmisen kehityksen mukaisesti. 

Se, että maailma kehittyy ihmisen kehityksen mukaisesti on laki, joka selittää peruspiirteen (engl. feature) ihmisen suorittamissa maailman muutoksissa ja kehityksessä. 

Se, että maailma kehittyy ihmisen kehityksen mukaisesti, merkitsee, että maailman kehitys nopeutuu sen mukaan, miten riippumattomuus, luovuus ja tietoisuus kehittyvät.

Maailman herruuden, siinä tapahtuvien muutosten ja kehityksen nopeutuminen riippuu ihmisen kehitysasteesta sekä ihmisen riippumattomuuden, luovuuden ja tietoisuuden kehitystasosta. Sen vuoksi maailman kehitys nopeutuu edelleen ihmisen riippumattomuuden ja tietoisuuden kehittämisen ja hänen toimintansa tehostamisen mukaan. 

Se, että maailma kehittyy ihmisen kehityksen mukaan, ilmenee selvästi siinä tosiseikassa, että luonnon ja yhteiskunnan muutokset ja kehitys tapahtuvat nopeasti ihmisen riippumattomuuden, luovuuden ja tietoisuuden kehityksen mukaisesti. 
 

Kysymys 15. Mitä ovat Juche-aatteen mukaan orientoitunut näkemys ja asenne maailmaa kohtaan?

 

Vastaus: Juche-aatteen mukaan orientoitunut näkemys ja asenne maailmaa kohtaan merkitsee, että lähestytään maailmaa ihmisen intressien kannalta ja että maailmassa tapahtuvia muutoksia ja kehitystä käsitellään pääasiassa ihmisen toiminnan perustalta. Juche-aatteen mukaan orientoitunut näkemys ja asenne maailmaa kohtaan ensinnäkin merkitsee, että lähestytään maailmaa ihmisen intressien kannalta.

Pääsihteeri Kim Jong Il on sanonut: ”Kun ottaa ihmiskeskeisen asenteen maailmaan, se merkitsee, että maailmaa lähestytään ihmisen, maailman herran, intressien kannalta.” Kun maailmaa lähestytään ihmisen intressien kannalta, se merkitsee, että maailmaa havainnoidaan ja lähestytään tavoitteena saada maailma palvelemaan ihmisen intressejä.

Tällöin on tarpeellista pitää sitä tärkeimpänä periaatteena ihmisen riippumattomien oikeuksien ja intressien puolustamiseksi sekä saada kaikki havainto- ja käytännön toiminnassa ilmenevät kysymykset palvelemaan ihmisen riippumattomuusvaatimusta. 

Tällöin on tärkeätä määritellä havainnoinnin ja käytännön tavoitteet, valita keinot ja menetelmät sekä arvioida tulokset ihmisen riippumattomuusvaatimuksen mukaan. 

Toiseksi: Juche-aatteen mukaan orientoitunut näkemys ja asennoituminen maailmaan merkitsee, että maailmassa tapahtuvia muutoksia ja kehitystä käsitellään pääasiassa ihmisen toiminnan perustalta. 

Pääsihteeri Kim Jong Il on sanonut: ”Kun maailmaa lähestytään keskittymällä ihmiseen, se merkitsee, että maailmassa tapahtuvia muutoksia ja kehitystä käsitellään pääasiassa maailmaa muuttavan ihmisen toiminnan perustalta. ”

Käsiteltäessä maailmassa tapahtuvia muutoksia ja kehitystä pääasiassa ihmisen toiminnan perustalta merkitsee, että ihmisen toimintaa ajatellaan pääasiassa maailman havainnoimisessa ja muuttamisessa ja että kaikki kysymykset ratkaistaan mobilisoimalla ihmisen luova kyky.

Sodan jälkeen, toivuttuaan sodan tuhoista, maamme suunnitteli sosialistisen teollistamisen perusteiden rakentamista. Maassamme oli kuitenkin puute kaikesta, kuten esim. raaka-aineista, pääomasta, työvoimasta, j.n.e. Tuolloin suuri johtaja, toveri Kim Il Sung löysi avaimen vaikeuksien voittamiseen. Hän luotti kansaan ja kansan voimavarojen mobilisointiin. 

Suuri johtaja kävi Kangson’in terästehtaalla tapaamassa työväenluokan edustajia ja kertoi heille maamme vakavasta tilanteesta. Hän sanoi, että hän luottaa ainoastaan työläisiin, ja vetosi heihin, että he tuottaisivat kymmenen tuhatta tonnia lisää terästä. Työläiset, jotka saivat osakseen hänen rakkakautensa ja luottamuksen, nousivat yhtenä miehenä, ja tuottivat satakaksikymmentä tuhatta tonnia menestyvässä tehtaassa, jonka tuotantokapasiteetti oli ainoastaan kuusikymmentä tuhatta tonnia. Nämä yllättävät uutiset levisivät välittömästi kautta koko maan saaden aikaan ihmeitä monella taholla koko maassa. Tällainen loistava menestys saavutettiin soveltamalla näkemystä ja asennoitumista, jonka mukaan maailmassa tapahtuvia muutoksia ja kehitystä käsitellään pääasiassa ihmisen toiminnan perustalta.

 

Jotta maailmassa tapahtuvia muutoksia ja kehitystä voitaisiin käsitellä pääasiassa ihmisen toiminnan perustalta, on tarpeellista ottaa ensimmäiseksi prosessiksi ihmisen kouluttaminen vahvemmaksi yksilöksi kaikessa toiminnassa ja ratkaista kaikki kysymykset tehostamalla hänen luovaa rooliaan. 
 

Kysymys 16: Mikä on Juche-aatteen yhteiskunnallis-historiallinen näkemys?

 

Vastaus: Juche-aatteen yhteiskunnallis-historiallinen näkökulma ja asenne on nojautua selkeästi kansanjoukkoihin. Toisin sanoen se on näkökulma ja asenne lähestyä erikoisia yhteiskunnallis-historiallisia lainalaisuuksia, historiallista kehitystä ja yhteiskunnallista vallankumousta selkeästi keskittyen kansaan. 

Pääsihteeri Kim Jong Il on sanonut: Samalla kun Juche-aate myöntää materiaalisen maailman keskeiset historian kehityslait, jotka vaikuttavat historiaan, Juche-aate selitti ne lainalaisuudet, jotka ovat erikoisia yhteiskunnan historialle,…

Juche –aate määritteli uuden näkökulman ja asenteen, joka selvitti historiallisen kehityksen ja yhteiskunnallisen vallankumouksen yhteydessä kansanjoukkoihin, jotka ovat tapahtumien keskiössä, niiden subjektina, aktiivisena toimeenpanijana. 

Siltä perustalta, että historian tekijänä ovat kansanjoukot, Juche-aatteen näkemys määrittelee yhteiskunnallisen kehityksen kansan itsenäisenä, luovana ja tietoisena liikkeenä ja löytää näin historiallisen liikkeen erikoisen lain. Tämä on uusi selvennys yhteiskunnallis-historiallisen liikkeen laadusta, luonteesta ja liikevoimista.

Siltä perustalta, että yhteiskunnallisen kehityksen liike on itsenäinen, luova ja tietoinen prosessi Juche-aate määrittelee uuden lähtökohdan ja asenteen puolustaen itsenäisyyttä ja luovuutta sekä asettaen pääpainon ideologialle. 

Maailman filosofisen ja historiallisen kehityksen tuloksena yhteiskunnallis-historiallinen näkökanta on käynyt läpi pitkän kehityksen, mutta ennen Marxia niillä filosofeilla, jotka edustivat materialistista ja dialektista ajattelua, ei ollut mitään sanottavaa idealistisille filosofeille yhteiskunnan kehitystä koskien. Marxismi esitti, että yhteiskunta, kuten luonto, kuuluvat materiaaliseen maailmaan ja se muuttuu ja kehittyy materiaalisen maailman yleisten lainalaisuuksien mukaan ylittäen täten idealistiset katsomukset yhteiskunnan historiasta ja perustaen dialektis-materialistisen näkemyksen yhteiskunnan historiasta. Mutta marxilainen historiallinen materialismi tarkasteli yhteiskuntakehitystä vain spontaanina prosessina löytämättä historiallisen kehityksen erityistä lakia, subjektiivisen tekijän osuutta kehitykseen. 

 

Poiketen aikaisemmista käsityksistä yhteiskunnasta Juche-aatetta luonnehtii kansa-keskeinen näkemys historiallisena vaikuttajana, joka vastikään on nostanut teeman subjektiivin osuudesta historiallisen kehityksen keskeisimpänä tekijänä ja asenteeksi lähestyä yhteiskuntakehityksen erikoislakeja, yhteiskuntakehityksen ja subjektiivisen tekijän liikettä, joka keskittyy kansan ympärille. 

​

Kysymys 17. Mikä on yhteiskunta?

 

Vastaus: Yhteiskunta on yhdellä sanalla kollektiivi, jossa ihmiset elävät ja toimivat. Yhteiskunnan luonne on yhteisössä, joka elää ja toimii elimellisessä keskinäisessä yhteydessä.

Pääsihteeri Kim Jong Il on sanonut: ”Yhteiskunta pähkinänkuoressa on ihmisten yhteisö, jossa ihmiset elävät ja muodostavat yhteyden toisiinsa yhteiskunnan rikkauden ja yhteiskunnallisten suhteiden kautta – tämä on tarkasti sanoen yhteiskunta.”

Yhteiskunta on ihmisten yhteisö, jonka koostuu tarkoituksenmukaisesti ja tietoisesti. Toisin kuin eläinlaumojen, joiden toiminta on vaistonvaraista, ihmisten yhteiskunta toimii tarkoituksenmukaisesti ja tietoisesti edeten elämän yleisten vaatimusten ja tavoitteiden mukaisesti. Yhteiskunta voi olla hyvin monimuotoinen kokonsa, järjestäytymisensä ja muotonsa suhteen, mutta sen perusta on sen pyrkimyksissä ja eduissa.

Kaikki yhteiskunnat alkaen primitiivisistä klaaneista ja heimoista nykyisiin valtioihin ja kansainvälisiin yhteisöihin ovat muodostuneet määrähakuisesti ja tietoisesti. Ihmisyhteiskunta on yhteisö, joka on muotoutunut järjestäytymisen kautta. Toisin kuin eläinten laumoilla, ihmisyhteiskunta ei ole pelkkä jäsentensä summa vaan järjestäytynyt kokonaisuus joka on muodostunut elimellisen kehityksen kautta. 

Kaikilla yhteiskunnilla on oma järjestymistapansa, sääntönsä, rakenteensa ja keinonsa yhdistää ihmiset ja viedä heitä eteenpäin järjestäytyneellä tavalla. Mitä enemmän yhteiskunta, ihmisyhteisö, kehittyy, sitä elimellisemmin se on organisoitunut. 

Yhteiskunnan luonne on siinä, että se on yhteisö, jossa ihmiset elävät ja toimivat tarkoituksenmukaisesti, tietoisesti ja järjestäytyneissä suhteissa. 

Yhteiskunnassa ihmisten hyvinvointi on sidoksissa yhteiskunnalliseen rikkauteen ja yhteiskunnallisiin suhteisiin.

Kokonaisuudessaan ihmisen luomat ja käyttämät keinot yhteiskunnallisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi koostuvat aineellisesta hyvinvoinnista ja henkisestä hyvinvoinnista. Vain yhteiskunnallisen hyvinvoinnin vallitessa ihmiset voivat elää ja ylläpitää yhteiskuntaa sekä kouliintua yhä voimakkaammiksi yksilöiksi.

Yhteiskunnalliset suhteet ovat perustana yhteiskunnan muotoutumiselle ja rakenteelle. Aivan kuten se yhteisö, jossa ihminen toimii ja elää, myös yhteiskunnassa vallitsevat tietyt suhteet. Irrallaan näistä suhteista yhteiskunta ei voi olla olemassa tai kehittyä. 

Kuten tässäkin, yhteiskunnallinen hyvinvointi ja yhteiskunnalliset suhteet eivät esiinny luonnossa, ne ovat olemassa vain ihmisyhteiskunnassa, sosiaalisten ihmisten keskuudessa. Mutta yhteiskunnan luonne sisältää ihmisten kollektiivin, koska ihmiset ovat yhteiskunnallisen hyvinvoinnin ja yhteiskunnallisten suhteiden luojia. 
 

Kysymys 18. Mitkä ovat yhteiskunnallisen elämän alueet?

 

Vastaus: Yhteiskunnallinen elämä on olemassa erilaisilla alueilla monimuotoisina ja monisyisinä muotoina mutta laajasti ottaen se on jakautunut poliittiseen elämään, taloudelliseen elämään sekä ideologiseen ja kulttuuriseen elämään. Tärkein näistä on poliittinen elämä.

Presidentti Kim Il Sung on sanonut. ”Poliittinen elämä, joka antaa ihmisille aidot poliittiset vapaudet ja oikeudet valtion ja yhteiskunnan hallitsemiseksi ja takaa arvokkaan yhteiskunnallis-poliittisen yhteyden heille sekä antaa heille mahdollisuuden lisätä siihen hohtoa, on tärkeintä kaikelle heidän toiminnalleen.”

Sanalla sanoen, poliittinen elämä on yhteiskunnallista elämää kansan olennaisten vaatimusten toteuttamiseksi, kansan, joka haluaa elää ja kehittää valtiota ja yhteiskuntaa sen luovana voimana. Toisin sanoen, se on toimintaa yhteiskunnallis-poliittisen yhteisyyden hallitsemiseksi samalla kun se nauttii täydellisiä poliittisia vapauksia ja oikeuksia tasavertaisena toimijana valtiossa ja yhteiskunnassa.

Poliittisella elämällä tulee olla määräävä merkitys yhteiskunnallisessa elämässä. Tämä siksi, että kaikki muu yhteiskunnallinen elämä on riippuvainen poliittisesta elämästä ja liittyminen yhteiskunnallis-poliittiseen elämään on kaikkein arvokkain asia ihmiselle yhteiskunnallisena olentona. 

Toinen yhteiskunnallisen elämän alue on taloudellinen elämä.

Taloudellinen elämä on yhteiskunnallista elämää kulutustarvikkeiden kuten ruoan, vaatetuksen ja asumisen tuottamiseksi, jakamiseksi ja vaihtamiseksi. 

Kuinka ihmiset saavat nauttia yhteiskunnallisesta varallisuudesta ja sopiiko taloudellinen elämä heidän vaatimuksiinsa, riippuu tuotantosuhteista ja yhteiskunnan taloudellisesta järjestelmästä. Vain sosialistinen yhteiskunta, jossa vallitsee yhtenäinen yhteiskunnallinen tuotantovälineiden omistus, voi antaa kansalle mahdollisuuden nauttia aineellisesta varallisuudesta sen aikaansaajana ja luojana. 

Taloudellinen elämä muodostaa yhteiskunnan perustan. Taloudellinen elämä mahdollistaa poliittisen, ideologisen ja kulttuurielämän aineellisen perustan. Se mahdollistaa ja luo aineelliset olosuhteet ihmisen olemassaololle ja kehitykselle. 

Yksi yhteiskunnallisen elämän alue on ideologinen ja kulttuurielämä. 

Ihmiselle ei riitä pelkkä ruoka, vaatetus ja asunto vaan hän haluaa sen antavan kauneusarvoja, ylevyyttä, elämälle terveen aatteellisen perustan, rikkaita tunnekokemuksia ja laajan tietouden. Näiden henkisten ja kulttuuriin liittyvien tarpeiden tyydyttämiseksi ihmisellä on ideologinen ja kulttuurielämä.

Ideologisen ja kulttuurielämän kautta ihmiset hankkivat itsenäisen ideologisen tietoisuuden, luomisvoiman sekä ylevät henkiset ja moraaliset luonteenpiirteet voidakseen kohdata mitä monimuotoisimmat kulttuuriset ja henkiset vaatimukset.

Ideologinen ja kulttuurinen elämä mahdollistaa ihmisen varustautumisen sellaisella itsenäisellä ideologialla, tieteellä ja koulutuksella, jota vaaditaan ihmisen keräämän tieteellisen tiedon edelleen kehittämiseksi, julkisen terveydenhoidon ylläpitämiseksi, urheilun ja oman terveyden ylläpitämiseksi, taiteista ja kirjallisuudesta nauttimiseksi. 

Aito ideologinen ja kulttuurielämä on mahdollista vain sosialistisessa yhteiskunnassa, jossa kansa toimii yhteiskunnan luovana hallitsijana. Sosialistisessa yhteiskunnassa vallitsee terveen elämän, ideologian ja kulttuurin malli, joka heijastaa ihmisen olennaisimpia vaatimuksia. Siksi vain tällaisessa yhteiskunnassa ihmiset voivat nauttia aidosta ideologisesta ja kulttuurielämästä samalla kuin he kehittävät itseään yhä voimakkaammiksi.

Ideologisella ja kulttuurisella elämällä on erittäin tärkeä asema yhteiskunnallisessa elämässä. Koska poliittinen ja taloudellinen elämä ovat ihmisten elämää, niiden taso ja kehittyneisyys riippuvat kansan valmiuksista. Kansa on valtion ja yhteiskunnan alkuperäinen luoja ja toimija, joka voi luoda ja nauttia enemmän aineellisesta hyvinvoinnista vain, jos he yhteiskunnallisina toimijoina ovat hankkineet itselleen korkean ideologisen ja kulttuurisen tietoisuuden, kyvyn luovuuteen, korkeat henkiset ja moraaliset luonteenpiirteet monimuotoisen kulttuurisen ja ideologisen elämän parissa. 
 

Kysymys 19. Mikä määrittelee yhteiskunnan luonteen? 

 

Vastaus: Yhteiskunnan luonne määräytyy valtion voimakkuudesta ja tuotantovälineiden omistussuhteista. 

Presidentti Kim Il Sung on sanonut: ”Tietyn yhteiskunnan luonne määräytyy sen mukaan millä luokalla on valta ja siitä minkälaiset ovat tuotantovälineiden omistussuhteet.”

Tärkein kriteeri yhteiskunnan määrittämiseksi on, mikä luokka tai mikä yhteiskunnallinen ryhmittymä pitää valtaa tietyssä yhteiskunnassa. Tällöin valtaa pitävällä luokalla tai ryhmällä on kaksi ongelmaa ratkaistavanaan. 

Yksi on vallan ottaminen yhteiskunnassa ja toinen on tuotantovälineiden omistuksen haltuunotto. Tämä siksi, että vallan hallussa pitäminen ja tuotantovälineiden omistaminen on se päätekijä, joka määrittelee yksilön aseman yhteiskunnassa. 

Ensinnäkin, yhteiskunnan luonne määräytyy siitä, kenellä on yhteiskunnallinen valta. Toisin kuin poliittisten puolueiden tai järjestöjen osalta, valtiollinen valta säätelee koko maan ja kansan oloja kokonaisvaltaisena poliittisena toimijana. Ja valtiollinen valta kontrolloi kansaa armeijan, poliisin ja vankiloiden pakkokeinoin. Tämä siksi, että yhteiskuntaluokka tai yhteiskunnallinen kollektiivi, jolla on valta, voi säädellä kansan elämää tahtonsa ja etujensa mukaisesti, voi luoda ja ylläpitää sellaista yhteiskuntajärjestelmää, joka ruumiillistaa sen tahdon ja edut.  Päinvastoin, yhteiskuntaluokka jolla ei ole valtaa joutuu asemaan, jossa se on alistettu ja sorronalainen. 

Yhteenvetona, ensiksikin yhteiskunnan luonteen määrittelee se, millä luokalla on hallinnassaan yhteiskunnallinen valta. 

Toiseksi, yhteiskunnan luonteen määrittelee suhde yhteiskunnan tuotantovälineisiin ja niiden omistukseen. 

Tuotantovälineet ovat materiaalisia välineitä elämän ylläpitämiseksi välttämättömien aineellisten tavaroiden ja hyödykkeiden tuottamiseksi ja kehittämiseksi. Tämän mukaisesti yhteiskuntaluokalla tai kollektiivilla, jolla on hallussaan yhteiskunnan tuotantovälineet, on hallitseva asema maan taloudellisessa elämässä. Ja kun tämä on vahvistettu yhteiskuntajärjestelmäksi, se samalla ilmaisee tietyn yhteiskunnan luonteen. 

Esimerkiksi, yhteiskunta, jossa vallitsee tuotantovälineiden yksityinen omistus, on riistoon perustuva yhteiskunta. Kun taas yhteiskunta, jossa vallitsee tuotantovälineiden yhteiskunnallinen omistus, on sosialistinen yhteiskunta. 

Tässäkin pääpiirteitä, jotka määrittelevät yhteiskunnan luonteen, on kaksi: millä luokalla on yhteiskunnassa valta ja minkä yhteiskuntaluokan omistuksessa ovat tuotantovälineet, ja tässä edellinen on määräävä jälkimmäisen suhteen. 

 

Kysymys 20. Mikä on se olennainen piirre, joka erottaa yhteiskunnallisen kehityksen luonnosta?

 

Vastaus: Olennainen erottava piirre yhteiskunnan ja luonnon välillä on, että luonnon kehityksessä ei ole tietoista toimijaa, subjektia, jollainen taas vaikuttaa yhteiskunnassa. 

Pääsihteeri Kim Jong Il on sanonut: ”…yhteiskunnallisella kehityksellä on tietoinen toimija (subjekti), jota taas luonnossa ei ole. Luonnossa kehitys tapahtuu spontaanisti objektiivisesti olemassa olevien materiaalisten tekijöiden vuorovaikutuksen tuloksena. Tämän vastakohtana yhteiskunnallinen liikunta tapahtuu ja kehittyy tahdonalaisen ja tietoisen toiminnan kautta.

Yhteiskunnallinen kehitys ja liike on tahdonalaisen toiminnan ja subjektiivisen vaikuttamisen tulosta. 

Aikaisemmin käsitteellä ”subjekti” on ollut merkitys kehityksen toimijana yleisesti. Mutta Juche-aatteessa se tarkoittaa tekijää, joka aiheuttaa ja vie eteenpäin yhteiskunnallista kehitystä aktiivisella ja määrätietoisella tavalla. 

Luonnossa liike ja kehitys tapahtuvat tiedottomasti objektiivisesti olemassa olevien materiaalisten tekijöiden vuorovaikutuksen kautta. Mutta yhteiskunnassa toimiva subjekti on se tekijä joka aiheuttaa ja vie eteenpäin tätä liikettä aktiivisella ja määrätietoisella toiminnallaan. Eikä subjekti ole mikään muu kuin ihminen, kansanjoukot. 

Vaatimuksenaan itsenäisyys elää ja kehittää omaa kohtaloaan aktiivisella ja määrätietoisella toiminnallaan maailmassa, kansa toteuttaa ja vie eteenpäin yhteiskunnallista kehitystä tarkoituksenaan hallita ja muuttaa ympäröivää maailmaa. Tässä on olennainen ero yhteiskunnallisen kehityksen ja luonnossa tapahtuvan kehityksen välillä.

Yhteiskunnallinen kehitys, joka on subjektiivisen toimijan aiheuttama, ei tarkoita, että kehitykseltä puuttuisi objektiivinen luonne. Tai, ettei yhteiskunnallisella kehityksellä olisi mitään spontaanisuutta. Kun tietyt yhteiskunnallis-taloudelliset olosuhteet ovat olemassa yhteiskuntakehityksen lait väistämättä hallitsevat yhteiskunnan kehitystä ja näillä laeilla on samanlainen objektiivinen luonne kuin luonnonlaeilla. Yhteiskunnallinen liike ei myöskään voi välttää tiedotonta kehitystä sellaisella yhteiskunnallisen kehityksen tasolla, jossa kansaan luovuus ja tietoisuus ovat suhteellisesti niin matalalla tasolla, ettei tietoinen toiminta pääse näyttäytymään täydellisesti.  Tästä syystä on välttämätöntä luoda sellainen yhteiskunnallinen järjestelmä, joka lisää kansan riippumattomuutta, luovuutta ja tietoisuutta, jotta kansa, yhteiskunnallisen liikkeen subjekti, pystyy täysin tuomaan esille nämä ominaisuutensa tarkoituksenaan vähentää toiminta-alueensa spontaanisuutta ja lisäämään toimintansa aktiivisuutta, määrähakuisuutta ja tietoisuutta.